Minimallisto: Pikkutahrat piiloon

Aika ihanaa, että korjatut vaatteet voivat olla jopa alkuperäisiä hienompia. Kun vaatteeseen tulee selvästi näkyvä tahra tai reikä, ota tilanne haasteena: kokeile jotain tämän minimalliston kuudesta ideasta, joilla pienet virheet saa piilotettua. Leikkaa, ompele, silitä, pursota, roiski. Osa tekniikoista toimii myös ilman ompelukonetta. Ota lapsi mukaan ideoimaan, niin saatte muokattua vaatteesta uuden lempparin.

_MG_0062_1000px

PILKKUJA PARHAASEEN PAITAAN

Kun valkoinen kauluspaita likaantuu, töhryjä on vaikea piilotella. Ei hätää! Kokeile pursotettavia, kolmiulotteisia kangasvärejä, jotka eivät vaadi edes silitystä kiinnittyäkseen. Askarteluliikkeistä saatavia värejä löytyy lukuisissa väreissä, myös glitterillä ja pimeässä hohtavana. Parhaan lopputuloksen saat pursottamalla kapeita, ääriviivamaisia kuvioita tai pieniä pilkkuja. Väri kuivuu itsestään muutamassa tunnissa ja lopputuloksena on kohopintainen kuviointi.

_MG_0221_1000px

SILITTÄMÄLLÄ PARAS

Kun tarvitset peittävyyttä laajoille alueille, valitse silitysarkit. Askarteluliikkeissä myytävistä a5-kokoisissa arkeista löytyy värejä ja pintoja: on samettimaista, glitteriä ja foliota. Kuvion voi piirtää arkin nurjalle puolelle, leikata saksilla, asetella kankalle ja silittää nurjalta puolelta vaatteeseen sopivalla lämmöllä.

_MG_0003_1000px

NAUHOISTA JA TILKUISTA MIELEISIÄ MUOTOJA

Käy läpi käsityötarvikelaatikot ja hyödynnä nauhanpätkät ja tilkut tarvittavan muotoisiin kuvioihin. Voit peittää kankaalla ja kehystää nauhalla. Tai voit muotoilla nauhoista erilaisia kolmiulotteisia muotoja, kuten laskoksia. Huomioi, että kaikkien materiaalien tulee kestää sama pesu- ja silityslämpötila.

_MG_0101_1000px

ROISKI TÄYSILLÄ

Hammasharjalla tai suihkepullolla saat roiskittua kangasväriä tarvittaviin kohtiin. Kuviointi on hauskaa ja lopputulos aina hiukan yllätys. Sekoita tavalliseen, peittävään painopastaan hieman ruiskuemulsiota tai muuta ohennetta, jolloin roiskiminen käy kätevästi. Levitä työskentelyalueelle sanomalehtiä tai muuta suojaavaa. Voit roiskia myös useampia kerroksia ja eri värejä, kunhan annat niiden kuivua välillä. Parhaan lopputuloksen saat, kun testaat työskentelytekniikkaa ensin tilkulle ja roiskit esimerkiksi pieniä pilkkuja kaikkialle tai isompia alueita sinne tänne. Anna valmiin työn kuivua ja silitä nurjalta puolelta värin kiinnittämiseksi.

_MG_9844_1000px

LEIKKAA TAHRAT IRTI

Tarhoista pääsee parhaiten eroon leikkaamalla ne pois! Reiällisestä lopputuloksesta voi saada pienellä suunnittelulla hauskan, mutta jos haluat pinnasta ehjän, ompele kangasta reikien taakse. Piirrä vaatteen nurjalle puolelle haluamasi kuviot ja leikkaa ääriviivoja pitkin. Käännä vaate oikein päin ja aseta reiän taakse reilunkokoinen kangaspala. Kiinnitä nuppineuloin ja ompele suoralla ompeleella muutaman millin päästä reunasta. Kavenna nurjan puolen kangaspalojen reunat muutaman millin levyisiksi. Huomioi, että superjoustavassa materiaalissa suoran ompeleen voi korvata esimerkiksi kapealla siksakilla sauman ratkeamisen ehkäisemiseksi.

_MG_9906_1000px

PAIKKAA PAIDAN PÄÄLLE

Yksinkertaisia kuvioita saat helpoiten materiaaleista, joiden reunat eivät purkaudu eivätkä tarvitse huolittelua. Esimerkiksi heijastinkangas (kuvssa), kerni tai tekonahka ovat hyviä valintoja. Yhdistä kuvioihin vaikka mustekalamaisia lonkeroita tai hapsuja leikkaamalla trikoopala kampamaisesti ja ompelemalla yhtenäinen reuna samalla ompelella kuviokankaan kanssa.

Piilotettu aarre

_MG_8964_1000px

Alavieskan Nyypakassa sijaitsee aarre, josta ei monikaan tiedä. Seppo Björkbackan pihapiiri on kuin museo tai puuhamaa, jossa joka kulman takaa paljastuu hämmästyttävää nähtävää. Yli kymmenen rakennuksen kokonaisuus koostuu Björkbackan vuosien työstä. Tai oikeastaan harrastuksesta. "Aina kun sillä on aikaa, niin se rakentaa jotain uutta", kertovat Björkbackan kanssa samassa pihapiirissä asuvat vanhemmat. Tekijä itse oli kuvaushetkellä työmatkalla.

Uutta tosiaankin on syntynyt. On koristeellisia asuinrakennuksia, sauna, verstas, grillikota, pikkumökkejä ja vajoja. Huumoria ei ole säästelty. On ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen. On yksityiskohtia, jotka ammentavat perinteisistä tekniikoista mutta ovat kuitenkin selvästi omannäköisiä. Hyvän mielen kokonaisuus, jossa riittää tutkittavaa.

Björkbackan pihapiirissä liikutaan ite-taiteen ja käsityön rajapinnoilla. Kokonaisuus on hämmentävä ja yllättävä, rikkaan sisäisen maailman, kokeilunhalun ja käsityötaidon tuloksena syntynyt jatkuvasti muokkautuva taideteos. Rakennukset ovat kuitenkin  käyttökelpoisia ja tarkoituksissaan toimivia. Vaikka koristeellisuus saa pään pyörälle, voi lähemmällä tarkastelulla huomata ratkaisuja, jotka toimisivat muuallakin. Eri suuntaan kulkevilla värikkäillä seinälaudoituksilla saatavat graafiset kuviot piristäisivät minkä tahansa puutalon ulkoseinää. Pikkumökit olisivat hitti leikkimökkimarkkinoilla. Korkeakattoinen grillikota sopisi melkein minne tahansa, missä grillikatosta tarvitaan. 

Jos kesälomamatkasi kulkee Alavieskan ohi, selvitä voisiko Björkbackassa tehdä pienen tutustumiskierroksen. Kuvat on otettu pilvisenä huhtikuun päivänä, mutta kesän auringossa paikka on varmasti vielä upeampi. 

 

_MG_8961_1000px

_MG_9023_1000px

_MG_8982_1000px

_MG_9129_1000px

_MG_9169_1000px

_MG_9215_1000px

_MG_9034_1000px

_MG_9062_1000px

_MG_9059_1000px

_MG_9199_1000px

Hyllyllä odottaa tuleva laukku

Mikä tämä onkaan? Ei välttämättä laukku, vaan ehkä paremminkin suoja tai kotelo, pitkälle objektiiville. En koskaan käytä näitä tai linssien mukana tulevia suojapussukoita valokuvaustarvikkeille, mutta tämän pelastin kameratavarakirppiksen ilmaiskorista – käsityötarkoitukseen. Varmaan kaksi vuotta sitten. Ajattelin, että pienillä muokkauksilla 25 senttiä korkeasta lieriöstä saisi hauskan pikkulaukun. Kapean muovihihnan tilalle vanha nahkavyö ja kanteen logon päälle värikkäistä nahkapaloilla intarsiatyyliin joku kiva kuvio. Kuvittelin jo, kuinka kivasti tötterö keikkuisi kainalossa kesäiltana. Jos nyt viettäisin hiukan vapaa-aikaa työhuoneella ja viimeistelisin suunnitelmani, saisin laukun käyttöön jo tulevana kesänä. Mitä muuta voisin tarvita? Tai -mikä ehtisi vielä valmistua ennen kuin kesä kohta alkaa?

 

mmmadethis.com April's inspirations Photo: Maria Halkilahti 2015

PISTO-LA! yhdistää kuvataiteen ja kirjonnan

_MG_9708_1000px

Käsitöiden tekeminen porukassa on mahtavaa. Vielä parempaa on, jos erillisistä töistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Kuten taideteos. Kulttuuriklubi ALKUpisteen naiset ovat kevään ajan työstäneet kirjontatöitä, joista muodostuva yhteisötaideteos PISTO-KAS! on nähtävissä kesäkuussa Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidefestivaalilla. Kuvataiteilija ja yhteisötaiteen läänintaiteilija Suvi Aarnion ohjaama ryhmä käsittelee kirjonnan kautta hyvän ja pahan tiedon tematiikkaa.

Projekti sai alkunsa, kun kulttuuriklubilaiset kyselivät muun muassa upeista kuvataidetta ja kirjontaa yhdistävistä teoksistaan tunnetulta Aarniolta mahdollisuutta osallistua tämän kursseille tai työpajoihin. Aarnio ehdotti, että he voisivat yhdessä lähteä työstämään PISTO-LA! -pajoissa taideteosta kesän kaupunkitaidefestivaalille. Naiset, jotka eivät olleet vuosikausiin tai koskaan harrastaneet kirjontatöitä, ottivat haasteen vastaan. Aarnion rento lähestymistapa kirjontaan, se, että jokaisen piston ei tarvitse olla täydellinen ja että nurja puoli saattaakin osoittautua oikeaa kiinnostavammaksi, on tehnyt työskentelystä innostavaa.

”On ihanaa, ettei tavoitteena ole perinteisen kaavan mukaan tehty käsityö, jossa on etukäteen päätetty mitä tehdään ja miten. Mielessäni kaikuvat vanhat ohjeet ”Tee hyvin ja kunnolla”, mutta nyt olen voinut tehdä juuri niinkuin haluan,” kertoo Riitta Liede, yksi tekijöistä.

Samoilla linjoilla on Leena Lyysaari, joka on aiemmin tehnyt kirjontoja vain vaatteisiin. ”Tässä projektissa on ollut vapauttavaa, kun on voinut tehdä mitä vaan”.

Pöydille levitetyistä langoista, kankaista ja jo valmistuneista kirjonnoista näkee, että ryhmäläiset ovat todella ottaneet uuden tekniikan omakseen. Jokainen tekee työtään omaan tahtiinsa valitsemillaan pistoilla ja väreillä. Työt ovat yksilöllisiä ja taidokkaita. Vaikka tavoitteena on konkreettinen taideteos, ovat yhdessä tekeminen ja keskustelut yhtä tärkeä osa prosessia kuin kirjontapistot. Kun tunnelma on kohdallaan, työ etenee vaikka puhuttaisiin muustakin kuin käsitöistä.

”Täällä käy tehdessä koko ajan kauhea kälätys. Kuin olisi hyvätkin bileet menossa” sanoo Liede.

Paikalla kuvaustilanteessa olivat Riitta Liede, Ulla Halkola, Marjo Laasola, Leena Lyysaari, Arja Pasila ja Suvi Aarnio. Ryhmään kuuluvat myös Tuula Bergqvist, Eila Hannula, Leena Heino, Tarja Koffert ja Terhi Tammila.

_MG_9721l_1000px_MG_9744_1000px_MG_9676_1000px_MG_9731_1000px_MG_9705_1000px

_MG_9763_1000px

_MG_9766_1000px

Inspiroiva interiööri ja luottamus omaan tulkintaan

kuva1_1000px

Parhaat ideat löytyvät usein totutun ja itsestäänselvän ulkopuolelta. Vierailu kohteeseen, joka edustaa omalle tyylille vieraita tai jopa vastakkaisia näkemyksiä, voi olla inspiroiva ja tunteita herättävä kokemus. Se pakottaa ajattelemaan. Kun tarjolla ei ole tulkintaa suuntaavia vihjeitä tai valmista kontekstia, on mielipide muodostettava itse. Mitä tämä on ja mikä on sen merkitys minulle.

Sisustuslehtien kodeissa näkyy keskenään hyvin samankaltaisia esineitä ja ratkaisuja. Kun kuvia katselee tarpeeksi, voi syntyä vaikutelma, että esitellyt valinnat ovat hyviä, arvostettavia, ajattomia ja massatuotettunakin persoonallisia. Ehkä jopa parempia kuin ne toiset, jotka on jätetty ulkopuolelle. Välillä on vaikea hahmottaa, pitääkö jostakin tyylistä tai esineestä siksi, että siihen on liitetty myönteisiä mielikuvia vai siksi, että se oikeasti herättää itsessä jotain tuntemuksia. Auktoriteettien hyväksymistä elementeistä on vaivatonta rakentaa itselleen varma ympäristö. Sellainen, joka välittää ennalta koodatun viestin ja jota on helppo kuvailla tutuilla termeillä. Tulkinnanvara on kapea ja virheiden mahdollisuus minimoitu.

On ihanan virkistävää tutustua koteihin, joista ei etukäteen tiedä mitään. Sitä vaan avaa oven, astuu sisään ja katsoo ympärilleen. On avoin sille, mitä näkee ja menee tunteella. Ei ryhdy ensimmäiseksi lokeroimaan tyyliä vaan aistii ensin kokonaisuutta. Viihdytäänkö täällä, onko tämä asukkaidensa näköinen, millainen on yleistunnelma. Erilaisten sisustusvalintojen näkeminen auttaa ymmärtämään, että on valtava määrä vaihtoehtoja, joita ei voi asettaa millekään asteikolle. Kun tyyli on oma ja valinnat tehty omien mieltymysten mukaan, se on aina kiinnostava.

Aiheen läheltä: Jos haluat altistaa itsesi pohtimaan, tykkäätkö jostakin vai et, vieraile Designmuseon Postmodernismi-näyttelyssä. Siellä on teoksia, joista en heti osannut muodostaa mielipidettä. Otin tilanteen haasteena (ja otin myös pari kuvaa Instaan).

kuva2_1000px kuva3_1000px kuva4_1000px

Elisa Matikainen @ Galleria Joella

IMG_1827_1000px

Elisa Matilaisen näyttelyn Pako kauneuteen -erään tarinan kuvausta tunnelma on kuin erään keväisen maanantain. Puolipilvinen, mutta sen verran lämmin, että tekee mieli ostaa mansikkajäätelötötterö ja istahtaa puistonpenkille. Miellyttävä, kevyt ja tuttu. Harmaansävyjä, jotka jäävät mieleen pastellisina, vaikka vain muutamassa teoksessa on aavistus väriä.

Kauniin ja yksinkertaisen värimaailman (harmaa) lisäksi rauhallinen piirrosjälki ja hiilen huokoisuus tekevät teoksista ystävällisen oloisia, jopa kodikkaita. Vaikka piirrokset ovat viimeisteltyjä, niissä on luonnosmaista keveyttä. Valon käyttö, näyttelyn ripustus ja tieto Matilaisen taustasta keramiikan parissa vievät ajatukset teosten ulkopuolelle, kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen ja teosten tunnelman voisi kuvitella toimivan erinomaisesti myös esineissä. Tässä näyttelyssä tärkeää on kuitenkin ollut piirtäminen, kuten Matilainen näyttelytiedotteessa kertoo työskentelystään: ”Kynän hiljainen rahina peittoaa kaiken maailman metelin, ainakin hetkeksi”. Näyttelyssä katsojakin voi uppoutua maailmaan, jossa on valkoisen paperin ilmavuutta ja harmaassa myös vaaleanpunaisen sävyjä.

Elina Matilaisen näyttely Pako Kauneuteen -erään tarinan kuvausta Galleria Joellassa Turussa 4.5. 2015 asti. Lähellä on myös jäätelökioski ja penkkejä joen rannalla.

IMG_1843_1000px

IMG_1835_1000px

IMG_1828_1000px

IMG_1822_1000pxIMG_1848_1000px

Vallankumous alkaa omasta vaatekaapista

Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumousta eli tapahtumapäivää, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota globaalin vaatetuotannon ongelmiin. Massatuotetun valmisvaatteen alkuperän jäljittäminen on usein haastavaa, sillä tietoja vaatteen valmistusolosuhteista ei välttämättä löydy sen paremmin kaupasta kuin valmistajan nettisivuiltakaan. Vaatevallankumouksen tavoitteena on saada meidät kuluttajat kysymään, mistä valmisvaatteemme tulevat ja valmistajat ymmärtämään, että vaatteen  tuotantoprosessin läpinäkyvyys voi olla todellinen myyntivaltti.

Kuluneena keväänä olen yrittänyt välttää uusien vaatteiden ostamista ja tutkia tarkemmin oman vaatekaappini sisältöä. Itse tehdyt tai vanhasta muokatut vaatteet ovat muodostuneet koko ajan keskeisemmäksi osaksi pukeutumistani. Kun mietin vaatevalintojani, olen huomaamattani valinnut lähes joka päivä jotain itse tehtyä. Olen iloinen, että olen onnistunut valmistamaan vaatteita, joita oikeasti haluan käyttää (koska jokainen käsityöni ei todellakaan ole käyttökelpoinen). Ja joista tiedän, kun ne on valmistanut ja miten. Globaalin vaatetuotannon ongelmia ei tietenkään ratkaista sillä, että jokainen alkaa ommella itse vaatteensa. Mutta ompelukokemus saattaa lisätä ymmärrystä vaatteiden valmistusprosesseista, materiaalien laadusta ja yksityiskohtien toimivuudesta. Sitten voi käydä niinkuin minulle ja käsityötaitoisille ystävilleni: alkaa kiinnostua vain oikeasti hyvin tehdyistä, aikaa ja käyttöä kestävistä laadukkaista vaatteista. Rima saattaa nousta jopa niin korkealle, että tavalliset valmisvaatteet eivät tunnu enää oikein miltään. Uusien vaatteiden hankkiminen vähenee merkittävästi. Kirpputoreilta alkaa etsiä vain niitä laadukkaimpia klassikoita ja käsintehtyjä aarteita. Vaateliikkeissä ne laadukkaammat, täyllisesti istuvat ja aikaa kestävät uudet vaatteet ovatkin usein sen verran tavallisia kalliimpia, että ostoksia tulee harvemmin ja harkiten. Ja edullisemmistakin vaatteista alkaa valita vain niitä parhaita, jotka kestävät käytössä ja muodissa niin pitkään, että uusille ei varsinaisesti tule tarvetta. Vähemmän ja parempaa, johan sitä on tullut kuultua ja itsekin toisteltua. Kun sitten haluaa siirtyä pukeutumisessaan vielä seuraavalle tasolle, hyvä idea on teettää oman tyylin mukainen puku. Siitä on iloa vuosikausiksi, yhdestä asusta.

Vaatevallankumouksen hengessä en nyt himoitse uutta vaan kohennan vanhaa. Vaatetta, joka minulla jo on. Vaatetta, jonka tyylisiä hipelöin aina kun niitä on kaupoissa, mutta joita en osta, koska kaapistani löytyy jo samankaltainen. Olen tehnyt mekon muutamia vuosia sitten (joku ehkä muistaa sen Kässäkerho-blogista) ja se on ihanaa, hiukan joustavaa ohutta ja tiivistä pehmeäpintaista puuvillaa. Napit on päällystetty samalla kankaalla. Täydellistä henkarilla. Mutta käytössä vaate on ollut hankala, sillä se vaatii vyön: ilman vyölenkkejä koko vaate nousee ylöspäin käsiä nostaessa. Nyt vihdoinkin päätin, että korjaan vaatteen käyttövalmiiksi. Saan uuden käyttövaatteen. Alla pienet ohjeet klassisiin, huomaamattomiin vyölenkkeihin.

harmaa-mekko_1000px

Nämä vyölenkit ovat loistovalinta, kun vaatteen materiaalia ei ole enää saatavilla tai haluat lenkeistä sen verran huomaamattomat, että voit käyttää vaatetta myös ilman vyötä. Mittaa sopiva vyön paikka, aseta kohdalle valitsemasi vyö ja tee ompelulangalla lenkkiä vyön yli. Jätä muutama milli liikkumavaraa tai jos haluat pujottaa lenkistä myös vyön pään, tee lenkistä tarpeeksi pitkä. Päällystä lankalenkki keskimmäisen kuvan mukaisesti somimalla lankaa tiiviisti koko lankalenkin pituudelle. Päättele lanka nurjalle puolelle. Valmis lenkki on tiivis, huomaamaton ja toimiva. Sitä pientä ekstraa, joka nostaa vaatteen kaapin pohjalta hyllyn päällimmäiseksi.  harmaa-mekko_detskut_1000pxLisää Vaatevallankumouksesta, vielä ehtii osallistua:

https://www.facebook.com/vaatevallankumous ja http://fashionrevolution.org/country/finland/

 

 

Lasten tekemät

Lapset ne vasta osaa, nimittäin tehdä söpöjä, ihania ja hauskoja pieniä käsitöitä ja askarteluja. Usein yksinkertaisistakin materiaaleista syntyy ilahduttavia teoksia, joissa näkyy vilpitön kädenjälki. Pyysin kolmea eri-ikäistä lasta esittelemään jotain itse tehtyä ja sain nähdä linnun, hiiren ja nimikyltin.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Jussi, 11 v. Koulussa tehty lintu kasvimaalle. Materiaalit: puu, metalli, maalit.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Anna, 4 v. Kerhossa askarreltu hiiri. Materiaalit: muovailumassa, maali, piippurassi, puuhelmi, pyörivät silmät.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Esko, 6 v. Esikoulussa valmistettu kyltti oman nimen ensimmäisestä kirjaimesta. Materiaalit: puu, naulat, maali, villalanka.

Kokeile uutta: lautanauha

Jos Wikipediaa on uskominen, lautanauhaa on tehty jo muinaisessa Egyptissä 5000 vuotta sitten. Juuri tämä on monissa perinnekäsitöissä niin maagista: ajasta ja paikasta riippumatta ihminen on valinnut saman tekniikan, koska se on toimivaksi havaittu. Minä kudoin nauhaani tulisijan ääressä, kenties niin teki myös pohjoismainen rautakauden ihminen?

Tarkempia valmistusohjeita Kässäkerhon puolella.

Lautanauha mmmadethis.com Photo: Maria Halkilahti 2015

Ikuiset eläimet

_MG_7851_1_1000pxViikonloppuna kävin katselemassa täytettyjä eläimiä. Kun valo heijastui lasisilmistä, tuntui kuin joku olisi tuijottanut.

_MG_7867_2_1000px_MG_7972_5_1000px_MG_7848_4_1000px

_MG_7885_6_1000px_MG_7853_6_1000px

_MG_7977_7_1000px