Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumousta eli tapahtumapäivää, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota globaalin vaatetuotannon ongelmiin. Massatuotetun valmisvaatteen alkuperän jäljittäminen on usein haastavaa, sillä tietoja vaatteen valmistusolosuhteista ei välttämättä löydy sen paremmin kaupasta kuin valmistajan nettisivuiltakaan. Vaatevallankumouksen tavoitteena on saada meidät kuluttajat kysymään, mistä valmisvaatteemme tulevat ja valmistajat ymmärtämään, että vaatteen  tuotantoprosessin läpinäkyvyys voi olla todellinen myyntivaltti.

Kuluneena keväänä olen yrittänyt välttää uusien vaatteiden ostamista ja tutkia tarkemmin oman vaatekaappini sisältöä. Itse tehdyt tai vanhasta muokatut vaatteet ovat muodostuneet koko ajan keskeisemmäksi osaksi pukeutumistani. Kun mietin vaatevalintojani, olen huomaamattani valinnut lähes joka päivä jotain itse tehtyä. Olen iloinen, että olen onnistunut valmistamaan vaatteita, joita oikeasti haluan käyttää (koska jokainen käsityöni ei todellakaan ole käyttökelpoinen). Ja joista tiedän, kun ne on valmistanut ja miten. Globaalin vaatetuotannon ongelmia ei tietenkään ratkaista sillä, että jokainen alkaa ommella itse vaatteensa. Mutta ompelukokemus saattaa lisätä ymmärrystä vaatteiden valmistusprosesseista, materiaalien laadusta ja yksityiskohtien toimivuudesta. Sitten voi käydä niinkuin minulle ja käsityötaitoisille ystävilleni: alkaa kiinnostua vain oikeasti hyvin tehdyistä, aikaa ja käyttöä kestävistä laadukkaista vaatteista. Rima saattaa nousta jopa niin korkealle, että tavalliset valmisvaatteet eivät tunnu enää oikein miltään. Uusien vaatteiden hankkiminen vähenee merkittävästi. Kirpputoreilta alkaa etsiä vain niitä laadukkaimpia klassikoita ja käsintehtyjä aarteita. Vaateliikkeissä ne laadukkaammat, täyllisesti istuvat ja aikaa kestävät uudet vaatteet ovatkin usein sen verran tavallisia kalliimpia, että ostoksia tulee harvemmin ja harkiten. Ja edullisemmistakin vaatteista alkaa valita vain niitä parhaita, jotka kestävät käytössä ja muodissa niin pitkään, että uusille ei varsinaisesti tule tarvetta. Vähemmän ja parempaa, johan sitä on tullut kuultua ja itsekin toisteltua. Kun sitten haluaa siirtyä pukeutumisessaan vielä seuraavalle tasolle, hyvä idea on teettää oman tyylin mukainen puku. Siitä on iloa vuosikausiksi, yhdestä asusta.

Vaatevallankumouksen hengessä en nyt himoitse uutta vaan kohennan vanhaa. Vaatetta, joka minulla jo on. Vaatetta, jonka tyylisiä hipelöin aina kun niitä on kaupoissa, mutta joita en osta, koska kaapistani löytyy jo samankaltainen. Olen tehnyt mekon muutamia vuosia sitten (joku ehkä muistaa sen Kässäkerho-blogista) ja se on ihanaa, hiukan joustavaa ohutta ja tiivistä pehmeäpintaista puuvillaa. Napit on päällystetty samalla kankaalla. Täydellistä henkarilla. Mutta käytössä vaate on ollut hankala, sillä se vaatii vyön: ilman vyölenkkejä koko vaate nousee ylöspäin käsiä nostaessa. Nyt vihdoinkin päätin, että korjaan vaatteen käyttövalmiiksi. Saan uuden käyttövaatteen. Alla pienet ohjeet klassisiin, huomaamattomiin vyölenkkeihin.

Nämä vyölenkit ovat loistovalinta, kun vaatteen materiaalia ei ole enää saatavilla tai haluat lenkeistä sen verran huomaamattomat, että voit käyttää vaatetta myös ilman vyötä. Mittaa sopiva vyön paikka, aseta kohdalle valitsemasi vyö ja tee ompelulangalla lenkkiä vyön yli. Jätä muutama milli liikkumavaraa tai jos haluat pujottaa lenkistä myös vyön pään, tee lenkistä tarpeeksi pitkä. Päällystä lankalenkki keskimmäisen kuvan mukaisesti somimalla lankaa tiiviisti koko lankalenkin pituudelle. Päättele lanka nurjalle puolelle. Valmis lenkki on tiivis, huomaamaton ja toimiva. Sitä pientä ekstraa, joka nostaa vaatteen kaapin pohjalta hyllyn päällimmäiseksi.  Lisää Vaatevallankumouksesta, vielä ehtii osallistua:

https://www.facebook.com/vaatevallankumous ja http://fashionrevolution.org/country/finland/