On mahtavaa päästä kurkistamaan tilanteeseen, jollaista harvoin tulee vastaan: käsityöläinen tuo asiakkaalle tuotteen viimeiseen sovitukseen. Suurin osa työstä on tehty ja nyt tarkistetaan, että kaikki on mennyt suunitelman mukaan. Materiaali, muoto, yksityiskohdat. Hymy molempien kasvoilla.
Rinna Saramäki on tyytyväinen Kuura Reignin valmistamaan hattuun. Päähinettä on suunniteltu syksystä saakka ja se on vaatinut neljä tapaamista: ensimmäisellä kerralla puhetta ja luonnostelua, seuraavalla kerralla askarteluhuovasta tehdyn mallikappaleen sovitusta ja kolmannella päässä oli jo oikea hattu. Neljännellä kerralla vielä lopputuloksen tarkistus ja valmis hattu saa jäädä asiakkaalle käyttöön. Melko sujuva suunnitteluprosessi, mutta tutulta tekijältä on helppo tilata.
Kun Kuuran modistiopinnoissa oli tehtävänantona huopahatun valmistaminen ja Rinnan toiveissa nutturapäiselle sopiva päähine, oli luontevaa tehdä yhteistyötä. Ideointi aloitettiin viime syksynä.
- Kuura on vanha tuttu ja tiesin, että hän on innoissaan, jos haluan söpöä ja vanhanaikaista, enkä mitään kuutiota, kertoo Rinna.
Valmis hattu on malliltaan ”klassinen”: se on sekoitus menneiden aikojen tyyleistä, muttei minkään aikakauden mallin suora kopio. Hatun muoto sopii tilaajan kasvoihin ja nuttura on hämmentävän luonteva osa päähinettä. Harmaa villa toimii pohjana erilaisille koristeluille, kuten pitseille ja hattuneuloille. Materiaali on sen verran kevyttä, että asuste on käytettävä pitkälle kevääseen ja jopa alkukesän viileämpinä päivinä.
Hatun suunnittelussa tärkeä tavoite oli valmistaa oikeasti käytännöllinen asuste. Jos arkikampaus on nuttura, on kätevää, ettei kampausta tarvitse purkaa kesken päivän tai keksiä vaihtoehtoista kampausta. Teetettyjen vaatteiden ja asusteiden parhaita puolia on, että ne on todella tehty asiakasta varten. Opiskeluun kuuluvana harjoitustyönä tehtävä hattu on ehkä hiukan ammattilaisen valmistamaa edullisempi ja on tekijän kannalta palkitsevaa suunnitella ja toteuttaa asuste, joka pääsee oikeaan käyttöön.
Teetetty vaate tai asuste on luksusta, joka parhaimmillaan tekee myös arjesta helpompaa: vähemmän on enemmän, kun jokainen tuote on tarkkaan valittu, oman tyylin mukainen ja täydellisesti istuva. Kaapissa on vain lempivaatteita, jolloin aamut sujuvat nopeasti. Aikaa ei kulu turhaan kaupoissa kiertelyyn eikä rahaa heräteostoksiin tai istuvuudeltaan ja tyyliltään ”ihan ok”-tuotteisiin. Vaikka hattu ei kuuluisi vaatekaapin kulmakiviin, sillä voi olla yllättävästi vaikutusta tuttuihinkin asukokonaisuuksiin: tyylistä tulee viimeistellympi ja olemus kohoaa arjen yläpuolelle. Yksi täydellinen asuste voi vastata vaatekaapissa lukuisia keskinkertaisia.
Sovituksessa testataan, että hattu istuu ja kokonaisuus on tilaajalle mieleinen.
Kuuran mukaan kirpputoreilta voi löytää erittäin laadukkaita hattuja.
Pitsi eteen vai pitsi taakse? Kaikki on mahdollista.
Yksinkertainen hattu toimii pohjana erilaisille koristeille. Jos pitsi on liikaa, hattuneula on erinomainen vaihtoehto (ei kuvassa).
Veneveistäjä Marko Nikulan verstaalla valmistuu hänen uransa suurin alus: talonpoikaistyylinen isovene. Kolmisenkymmentä pienempää venettä rakentanut Nikula on innoissaan työstä, sillä isovenettä pääsee tekemään hyvin harvoin: Suomessa niitä valmistuu keskimäärin viiden vuoden välein. Vaikka veneestä olivat valmiina marraskuun puolivälin kuvauksissa vasta kölipuu ja mallikaaret, antoivat mittasuhteet vihjeen, että mistään soutuveneestä ei ole kysymys. Veneestä on tulossa 12,5 metriä pitkä ja 3,6 metriä leveä ja keskikajuuttaan seisomakorkeus. 60 m2:n purjepinta-alalla ja 10kw:n sähkömoottorilla siitä tulee matkavene, jossa kuusi ihmistä majoittuu mukavasti.
Vene tehdään tilaustyönä ja sen on piirtänyt Harro Koskinen. Pohjana on Saaristomeren perinteinen markkina- ja rahtivenemalli Storbåt. Työn alla oleva vene on nimetty Tacksamheteniksi sen esikuvana olevan, Nauvossa vuonna 1825 rakennetun Tacksamhetenin mukaan. Samoihin aikoihin, lähes 200 vuotta sitten, ovat nyt veistettävät puutkin saaneet alkunsa, kertoo Nikula.
Nikula arvostaa perinteitä ja käsityötä. Hän käyttää työssään sekä nykyaikaisia että perinteisiä työkaluja ja tarvikkeita. Osaa niistä, kuten puristimia ja niittausvälineitä ei saa valmiina, vaan ne on valmistettava itse tai teetettävä. Mallikaarten sahaamiseen ja kölipuun höyläämiseen ja hiomiseen käytetään sähkötyökaluja, mutta kylkilautojen ja kölin lautauran veistämiseen tarvitaan jo perinteistä veistokirvestä.
Ison perinneveneen valmistuminen on pitkä prosessi. Veneen runkoon tarvittavat puut on kaadettu talvella 2012 ja purjehdusvalmis vene on kesällä 2016. Nikulan verstaassa valmistuvat runko kajuuttoineen, riki ja peräsin ja sen jälkeen suuremmassa hallissa vielä kansi ja hyttirakenteet. Yhteensä työ vie veistäjältä 11 kuukautta eli 2200-2500 työtuntia. Tämän jälkeen tilaaja hoitaa vielä sisustuksen.
Voit seurata työn etenemistä Markon nettisivulta www.veneenrakentaja.com ja veneen tilaajan blogista.
Veneveistäjän tärkeä työväline, veistokirves.
Työssä tarvittavia puristimia ei saa valmiina, vaan ne on valmistettava itse tai teetettävä.
Mallikaaret sahataan paksusta havuvanerista pistosahalla.
Verstaan ilmoitustaululla on inspiraatiomateriaalia.
Tarvittavia mittoja otetaan Harro Koskisen piirtämistä linjapiirroksista.
Veneen kylkilaudat saadaan taipuisammiksi ja siten helpommin kaareviin reunoihin kiinnitettäviksi höyryttämällä niitä puisessa pasutuslaatikossa.
Kylkilaudat kiinnitetään kuparinauloilla ja kupariprikoilla, jotka niitataan.
Lautojen välit tiivistetään puuvillalangalla. Rullasta puretaan lankaa siten, että joka saumaan tulee kaksi lankaa.
Verstaan seinään nojaava ruori on matkalla Nikulan TUI Cruisesin Mein Schiff 4 -risteilijään veistämään lasten leikkilaivaan.
Verstaan vintillä kuivatetaan masto- ja muita venepuita. Vintille pääsee katossa olevan luukun kautta.
Viimeisimmät kommentit