Posts Tagged: tekemisen meininki
Arvio: Made by Hand
Made by Hand on käsityökirja, jollaisia toivoisi olevan enemmän. Se on Lena Corwinin kokoama 26 ohjeen kokonaisuus 14 eri opettajan Corwinin studiolla pitämistä workshopeista. Opettajat, tässä tapauksessa myös Corwinin taiteilijaystävät, esitellään kirjan alussa ja jokaiselta on teoksessa vähintään yksi ohje. Kirjan kokoavana teemana on käsilllä tekeminen hyvässä seurassa ja sen esittelemät aiheet vaihtelevat saippuanvalmistuksesta vahabatiikkiin. Teoksen vahvuus on juuri tässä tekijöiden ja tekniikoiden monipuolisuudessa. Kun käsityökirjat usein keskittyvät vain yhteen valmistustekniikkaan, Made by Hand tarjoaa käsityöihmiselle laajalti innostavaa kokeiltavaa. On luonteva ajatus, että sama lukija voi ensin ommella topin ja sitten punoa korin.
Made by Hand sopii sekä aloittelijoille että edistyneemmille tekijöille. Yksityiskohtaisia ja kuvitettuja ohjeita voi seurata sellaisenaan tai käyttää oman suunnittelun tukena. Pelkästään kuvia katselemalla saa yllättävästi ideoita. Kokenutkin harrastaja voi löytää kirjasta tekniikan tai mallin, jota ei ole vielä kokeillut.
Kirjan ulkoasu on miellyttävä ja se sopii hyvin myös lahjaksi. Teosta voi ostaa netistä ainakin Amazonista ja Helsingistä bongasin sen juuri Papershopin hyllyltä.
Minimallisto: Pikkutahrat piiloon
Aika ihanaa, että korjatut vaatteet voivat olla jopa alkuperäisiä hienompia. Kun vaatteeseen tulee selvästi näkyvä tahra tai reikä, ota tilanne haasteena: kokeile jotain tämän minimalliston kuudesta ideasta, joilla pienet virheet saa piilotettua. Leikkaa, ompele, silitä, pursota, roiski. Osa tekniikoista toimii myös ilman ompelukonetta. Ota lapsi mukaan ideoimaan, niin saatte muokattua vaatteesta uuden lempparin.
PILKKUJA PARHAASEEN PAITAAN
Kun valkoinen kauluspaita likaantuu, töhryjä on vaikea piilotella. Ei hätää! Kokeile pursotettavia, kolmiulotteisia kangasvärejä, jotka eivät vaadi edes silitystä kiinnittyäkseen. Askarteluliikkeistä saatavia värejä löytyy lukuisissa väreissä, myös glitterillä ja pimeässä hohtavana. Parhaan lopputuloksen saat pursottamalla kapeita, ääriviivamaisia kuvioita tai pieniä pilkkuja. Väri kuivuu itsestään muutamassa tunnissa ja lopputuloksena on kohopintainen kuviointi.
SILITTÄMÄLLÄ PARAS
Kun tarvitset peittävyyttä laajoille alueille, valitse silitysarkit. Askarteluliikkeissä myytävistä a5-kokoisissa arkeista löytyy värejä ja pintoja: on samettimaista, glitteriä ja foliota. Kuvion voi piirtää arkin nurjalle puolelle, leikata saksilla, asetella kankalle ja silittää nurjalta puolelta vaatteeseen sopivalla lämmöllä.
NAUHOISTA JA TILKUISTA MIELEISIÄ MUOTOJA
Käy läpi käsityötarvikelaatikot ja hyödynnä nauhanpätkät ja tilkut tarvittavan muotoisiin kuvioihin. Voit peittää kankaalla ja kehystää nauhalla. Tai voit muotoilla nauhoista erilaisia kolmiulotteisia muotoja, kuten laskoksia. Huomioi, että kaikkien materiaalien tulee kestää sama pesu- ja silityslämpötila.
ROISKI TÄYSILLÄ
Hammasharjalla tai suihkepullolla saat roiskittua kangasväriä tarvittaviin kohtiin. Kuviointi on hauskaa ja lopputulos aina hiukan yllätys. Sekoita tavalliseen, peittävään painopastaan hieman ruiskuemulsiota tai muuta ohennetta, jolloin roiskiminen käy kätevästi. Levitä työskentelyalueelle sanomalehtiä tai muuta suojaavaa. Voit roiskia myös useampia kerroksia ja eri värejä, kunhan annat niiden kuivua välillä. Parhaan lopputuloksen saat, kun testaat työskentelytekniikkaa ensin tilkulle ja roiskit esimerkiksi pieniä pilkkuja kaikkialle tai isompia alueita sinne tänne. Anna valmiin työn kuivua ja silitä nurjalta puolelta värin kiinnittämiseksi.
LEIKKAA TAHRAT IRTI
Tarhoista pääsee parhaiten eroon leikkaamalla ne pois! Reiällisestä lopputuloksesta voi saada pienellä suunnittelulla hauskan, mutta jos haluat pinnasta ehjän, ompele kangasta reikien taakse. Piirrä vaatteen nurjalle puolelle haluamasi kuviot ja leikkaa ääriviivoja pitkin. Käännä vaate oikein päin ja aseta reiän taakse reilunkokoinen kangaspala. Kiinnitä nuppineuloin ja ompele suoralla ompeleella muutaman millin päästä reunasta. Kavenna nurjan puolen kangaspalojen reunat muutaman millin levyisiksi. Huomioi, että superjoustavassa materiaalissa suoran ompeleen voi korvata esimerkiksi kapealla siksakilla sauman ratkeamisen ehkäisemiseksi.
PAIKKAA PAIDAN PÄÄLLE
Yksinkertaisia kuvioita saat helpoiten materiaaleista, joiden reunat eivät purkaudu eivätkä tarvitse huolittelua. Esimerkiksi heijastinkangas (kuvssa), kerni tai tekonahka ovat hyviä valintoja. Yhdistä kuvioihin vaikka mustekalamaisia lonkeroita tai hapsuja leikkaamalla trikoopala kampamaisesti ja ompelemalla yhtenäinen reuna samalla ompelella kuviokankaan kanssa.
PISTO-LA! yhdistää kuvataiteen ja kirjonnan
Käsitöiden tekeminen porukassa on mahtavaa. Vielä parempaa on, jos erillisistä töistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Kuten taideteos. Kulttuuriklubi ALKUpisteen naiset ovat kevään ajan työstäneet kirjontatöitä, joista muodostuva yhteisötaideteos PISTO-KAS! on nähtävissä kesäkuussa Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidefestivaalilla. Kuvataiteilija ja yhteisötaiteen läänintaiteilija Suvi Aarnion ohjaama ryhmä käsittelee kirjonnan kautta hyvän ja pahan tiedon tematiikkaa.
Projekti sai alkunsa, kun kulttuuriklubilaiset kyselivät muun muassa upeista kuvataidetta ja kirjontaa yhdistävistä teoksistaan tunnetulta Aarniolta mahdollisuutta osallistua tämän kursseille tai työpajoihin. Aarnio ehdotti, että he voisivat yhdessä lähteä työstämään PISTO-LA! -pajoissa taideteosta kesän kaupunkitaidefestivaalille. Naiset, jotka eivät olleet vuosikausiin tai koskaan harrastaneet kirjontatöitä, ottivat haasteen vastaan. Aarnion rento lähestymistapa kirjontaan, se, että jokaisen piston ei tarvitse olla täydellinen ja että nurja puoli saattaakin osoittautua oikeaa kiinnostavammaksi, on tehnyt työskentelystä innostavaa.
”On ihanaa, ettei tavoitteena ole perinteisen kaavan mukaan tehty käsityö, jossa on etukäteen päätetty mitä tehdään ja miten. Mielessäni kaikuvat vanhat ohjeet ”Tee hyvin ja kunnolla”, mutta nyt olen voinut tehdä juuri niinkuin haluan,” kertoo Riitta Liede, yksi tekijöistä.
Samoilla linjoilla on Leena Lyysaari, joka on aiemmin tehnyt kirjontoja vain vaatteisiin. ”Tässä projektissa on ollut vapauttavaa, kun on voinut tehdä mitä vaan”.
Pöydille levitetyistä langoista, kankaista ja jo valmistuneista kirjonnoista näkee, että ryhmäläiset ovat todella ottaneet uuden tekniikan omakseen. Jokainen tekee työtään omaan tahtiinsa valitsemillaan pistoilla ja väreillä. Työt ovat yksilöllisiä ja taidokkaita. Vaikka tavoitteena on konkreettinen taideteos, ovat yhdessä tekeminen ja keskustelut yhtä tärkeä osa prosessia kuin kirjontapistot. Kun tunnelma on kohdallaan, työ etenee vaikka puhuttaisiin muustakin kuin käsitöistä.
”Täällä käy tehdessä koko ajan kauhea kälätys. Kuin olisi hyvätkin bileet menossa” sanoo Liede.
Paikalla kuvaustilanteessa olivat Riitta Liede, Ulla Halkola, Marjo Laasola, Leena Lyysaari, Arja Pasila ja Suvi Aarnio. Ryhmään kuuluvat myös Tuula Bergqvist, Eila Hannula, Leena Heino, Tarja Koffert ja Terhi Tammila.
Inspiroiva interiööri ja luottamus omaan tulkintaan
Parhaat ideat löytyvät usein totutun ja itsestäänselvän ulkopuolelta. Vierailu kohteeseen, joka edustaa omalle tyylille vieraita tai jopa vastakkaisia näkemyksiä, voi olla inspiroiva ja tunteita herättävä kokemus. Se pakottaa ajattelemaan. Kun tarjolla ei ole tulkintaa suuntaavia vihjeitä tai valmista kontekstia, on mielipide muodostettava itse. Mitä tämä on ja mikä on sen merkitys minulle.
Sisustuslehtien kodeissa näkyy keskenään hyvin samankaltaisia esineitä ja ratkaisuja. Kun kuvia katselee tarpeeksi, voi syntyä vaikutelma, että esitellyt valinnat ovat hyviä, arvostettavia, ajattomia ja massatuotettunakin persoonallisia. Ehkä jopa parempia kuin ne toiset, jotka on jätetty ulkopuolelle. Välillä on vaikea hahmottaa, pitääkö jostakin tyylistä tai esineestä siksi, että siihen on liitetty myönteisiä mielikuvia vai siksi, että se oikeasti herättää itsessä jotain tuntemuksia. Auktoriteettien hyväksymistä elementeistä on vaivatonta rakentaa itselleen varma ympäristö. Sellainen, joka välittää ennalta koodatun viestin ja jota on helppo kuvailla tutuilla termeillä. Tulkinnanvara on kapea ja virheiden mahdollisuus minimoitu.
On ihanan virkistävää tutustua koteihin, joista ei etukäteen tiedä mitään. Sitä vaan avaa oven, astuu sisään ja katsoo ympärilleen. On avoin sille, mitä näkee ja menee tunteella. Ei ryhdy ensimmäiseksi lokeroimaan tyyliä vaan aistii ensin kokonaisuutta. Viihdytäänkö täällä, onko tämä asukkaidensa näköinen, millainen on yleistunnelma. Erilaisten sisustusvalintojen näkeminen auttaa ymmärtämään, että on valtava määrä vaihtoehtoja, joita ei voi asettaa millekään asteikolle. Kun tyyli on oma ja valinnat tehty omien mieltymysten mukaan, se on aina kiinnostava.
Aiheen läheltä: Jos haluat altistaa itsesi pohtimaan, tykkäätkö jostakin vai et, vieraile Designmuseon Postmodernismi-näyttelyssä. Siellä on teoksia, joista en heti osannut muodostaa mielipidettä. Otin tilanteen haasteena (ja otin myös pari kuvaa Instaan).
Lasten tekemät
Aina tarvitaan tekijätyyppejä
Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty H2Ö-festivaali kuuluu myös ensi kesän ohjelmaan. Mahtavaa! Festivaalilla on jo käynnissä vastuutalkoolaisten haku, joten fiilistelen täälläkin tulevaa kesää – viime kesän kuvilla. Miten paljon taitoja ja käsityötä festivaalialueen viimeistelyyn tarvitaankaan: on maalaamista, naulaamista, liimaamista, sahaamista, piirtämistä, sommittelua, ripustamista, saksimista, kiipeilyä… Kunnon tekemisen meininkiä!
Batiikkia, batiikkia!
Tai shiboria, solmuvärjäystä tai solmubatiikkia. Lopputuloksesta on joskus vaikea sanoa tarkalleen, mitä kuviointimenetelmää värjäyksessä on käytetty. Tähän kassiin kokeilin yhtä japanilaisista shiboritekniikoista tavoitteenani mahdollisimman suorakulmainen kuvio. Ensin taittelin kankaan haitariksi, tämän haitarin vielä toiseen suuntaan haitariksi ja lopuksi sidoin paketin nelikulmaisten vanerilevyjen väliin. Sitten upotin kaiken väriliemeen vuorokaudeksi. Helppoa, kivaa ja joka kerta erilaisia kuvioita. Tarkemmat ohjeet ja samalla tekniikalla tulleet toisenlaiset kuviot Kässäkerhosta.
