Posts in Category: inspiration

Hattu sen tekee

_MG_1156_1000px

On mahtavaa päästä kurkistamaan tilanteeseen, jollaista harvoin tulee vastaan: käsityöläinen tuo asiakkaalle tuotteen viimeiseen sovitukseen. Suurin osa työstä on tehty ja nyt tarkistetaan, että kaikki on mennyt suunitelman mukaan. Materiaali, muoto, yksityiskohdat. Hymy molempien kasvoilla.

Rinna Saramäki on tyytyväinen Kuura Reignin valmistamaan hattuun. Päähinettä on suunniteltu syksystä saakka ja se on vaatinut neljä tapaamista: ensimmäisellä kerralla puhetta ja luonnostelua, seuraavalla kerralla askarteluhuovasta tehdyn mallikappaleen sovitusta ja kolmannella päässä oli jo oikea hattu. Neljännellä kerralla vielä lopputuloksen tarkistus ja valmis hattu saa jäädä asiakkaalle käyttöön. Melko sujuva suunnitteluprosessi, mutta tutulta tekijältä on helppo tilata.

Kun Kuuran modistiopinnoissa oli tehtävänantona huopahatun valmistaminen ja Rinnan toiveissa nutturapäiselle sopiva päähine, oli luontevaa tehdä yhteistyötä. Ideointi aloitettiin viime syksynä.

- Kuura on vanha tuttu ja tiesin, että hän on innoissaan, jos haluan söpöä ja vanhanaikaista, enkä mitään kuutiota, kertoo Rinna.

Valmis hattu on malliltaan ”klassinen”: se on sekoitus menneiden aikojen tyyleistä, muttei minkään aikakauden mallin suora kopio. Hatun muoto sopii tilaajan kasvoihin ja nuttura on hämmentävän luonteva osa päähinettä. Harmaa villa toimii pohjana erilaisille koristeluille, kuten pitseille ja hattuneuloille. Materiaali on sen verran kevyttä, että asuste on käytettävä pitkälle kevääseen ja jopa alkukesän viileämpinä päivinä.

Hatun suunnittelussa tärkeä tavoite oli valmistaa oikeasti käytännöllinen asuste. Jos arkikampaus on nuttura, on kätevää, ettei kampausta tarvitse purkaa kesken päivän tai keksiä vaihtoehtoista kampausta. Teetettyjen vaatteiden ja asusteiden parhaita puolia on, että ne on todella tehty asiakasta varten. Opiskeluun kuuluvana harjoitustyönä tehtävä hattu on ehkä hiukan ammattilaisen valmistamaa edullisempi ja on tekijän kannalta palkitsevaa suunnitella ja toteuttaa asuste, joka pääsee oikeaan käyttöön.

Teetetty vaate tai asuste on luksusta, joka parhaimmillaan tekee myös arjesta helpompaa: vähemmän on enemmän, kun jokainen tuote on tarkkaan valittu, oman tyylin mukainen ja täydellisesti istuva. Kaapissa on vain lempivaatteita, jolloin aamut sujuvat nopeasti. Aikaa ei kulu turhaan kaupoissa kiertelyyn eikä rahaa heräteostoksiin tai istuvuudeltaan ja tyyliltään ”ihan ok”-tuotteisiin. Vaikka hattu ei kuuluisi vaatekaapin kulmakiviin, sillä voi olla yllättävästi vaikutusta tuttuihinkin asukokonaisuuksiin: tyylistä tulee viimeistellympi ja olemus kohoaa arjen yläpuolelle. Yksi täydellinen asuste voi vastata vaatekaapissa lukuisia keskinkertaisia.

_MG_1176_1000px

Sovituksessa testataan, että hattu istuu ja kokonaisuus on tilaajalle mieleinen.

_MG_1171_1000px

Kuuran mukaan kirpputoreilta voi löytää erittäin laadukkaita hattuja.

_MG_1142_1000px

Pitsi eteen vai pitsi taakse? Kaikki on mahdollista.

_MG_1187_1000px

Yksinkertainen hattu toimii pohjana erilaisille koristeille. Jos pitsi on liikaa, hattuneula on erinomainen vaihtoehto (ei kuvassa).

 

Narukoru

Kuukausi sitten, kun vierailin Kulttuuriklubi ALKUpisteen kirjontapajassa, näin Riitta Lieteen kaulassa hauskan kankaisen korun. Koru palasi mieleeni, kun mietin kesäisiä, helppokäyttöisiä asusteita. Kankainen koruhan on kuin osa vaatetusta, tuo asuun kolmiulotteisuutta ja on melko huoleton käyttää. Toimii yksittäisenä tai suuremmissa nipuissa, yksivärisenä ja kirjavana. Liede kertoo tehneensä afrikkalaistyylisen korun paksusta narusta ja puuvillakankaan hulpioreunasta. Vaikka lopputulos näyttää yksinkertaiselta, on korun valmistaminen melko työlästä. Naru ei sujahda tuosta vaan samankokoisen puuvillaputkilon sisään. Yksinkertaisuudessaan hieno idea ja toteutus.

nauhakoru_MG_9782_1000px

Oikeaan suuntaan menossa, Wolf & Rita

Portugalilainen lastenvaatemerkki Wolf & Rita on hyvä muistutus siitä, että asiat, joiden olettaa tapahtuvan tulevaisuudessa, voivat olla jo täällä. Kuten vaatteen valmistuksesta jäävän leikkuujätteen hyödyntäminen siten, että siitä on iloa sekä ympäristölle että kuluttajalle. Ja ilman, että asiasta tehdään numeroa.

Tuttuni tilasi Wolf & Ritan lastenhousut ja ihmetteli vaatteen mukana tulleita kaksipuolisia kangaspalasia. Valmiit polvipaikat! Jos housut kuluvat polvista (tai mistä tahansa) puhki, voi reiät paikata samasta kankaasta valmistetusta materiaalista ommelluilla paikoilla. Kuulostaa erinomaiselta idealta ja on suoranainen ihme, ettei se ole nykyistä laajemmassa käytössä. Vaatteiden käyttöiän pidentämisestä käytävän keskustelun yhteydessä on esitetty (sorry, en muista lähdettä), että ylijäämämateriaalin liittäminen tuotteen mukaan tarjoaisi käyttäjälle hyvät mahdollisuudet muokata vaatetta ajan kuluessa, paikata reiät ja mahdollisesti jopa pidentää tai suurentaa vaatetta. Monessa tapauksessa pienikin pala kangasta riittäisi esimerkiksi aikuisen vaatteessa vyötärökaitaleen pidentämiseen tai revenneen kohdan korjaamiseen.

W & R on päätynyt pelkkien tilkkujen sijaan liittämään tuotteeseen valmiiksi huolitellut paikkapalat. Vaatteen käyttötarkoituksen ja materiaalin huomioiden suurimmat riskit ovat polvien kuluminen tai isompi tahra, jolloin siistin paikan voi kiinnittää nopeasti joko kankaan alle tai päälle. Kun housujen mallia tutkii läheltä, voi huomata, että paikkapalojen muoto on sama kuin haarakiilan muoto. Paikkaa varten ei siis ole tarvinnut erikseen piirtää kaavaa. Paikkamateriaalia syntyy housujen muodosta (u-malli, ei haarasaumaa) johtuen reilusti joka tapauksessa ja on erinomaista, että se on käytetty sekä ympäristöä että kuluttajaa hyödyttävällä tavalla.

housunpaikka1_MG_0244_1000px housunpaikka2_MG_0252_1000px

Piilotettu aarre

_MG_8964_1000px

Alavieskan Nyypakassa sijaitsee aarre, josta ei monikaan tiedä. Seppo Björkbackan pihapiiri on kuin museo tai puuhamaa, jossa joka kulman takaa paljastuu hämmästyttävää nähtävää. Yli kymmenen rakennuksen kokonaisuus koostuu Björkbackan vuosien työstä. Tai oikeastaan harrastuksesta. "Aina kun sillä on aikaa, niin se rakentaa jotain uutta", kertovat Björkbackan kanssa samassa pihapiirissä asuvat vanhemmat. Tekijä itse oli kuvaushetkellä työmatkalla.

Uutta tosiaankin on syntynyt. On koristeellisia asuinrakennuksia, sauna, verstas, grillikota, pikkumökkejä ja vajoja. Huumoria ei ole säästelty. On ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen. On yksityiskohtia, jotka ammentavat perinteisistä tekniikoista mutta ovat kuitenkin selvästi omannäköisiä. Hyvän mielen kokonaisuus, jossa riittää tutkittavaa.

Björkbackan pihapiirissä liikutaan ite-taiteen ja käsityön rajapinnoilla. Kokonaisuus on hämmentävä ja yllättävä, rikkaan sisäisen maailman, kokeilunhalun ja käsityötaidon tuloksena syntynyt jatkuvasti muokkautuva taideteos. Rakennukset ovat kuitenkin  käyttökelpoisia ja tarkoituksissaan toimivia. Vaikka koristeellisuus saa pään pyörälle, voi lähemmällä tarkastelulla huomata ratkaisuja, jotka toimisivat muuallakin. Eri suuntaan kulkevilla värikkäillä seinälaudoituksilla saatavat graafiset kuviot piristäisivät minkä tahansa puutalon ulkoseinää. Pikkumökit olisivat hitti leikkimökkimarkkinoilla. Korkeakattoinen grillikota sopisi melkein minne tahansa, missä grillikatosta tarvitaan. 

Jos kesälomamatkasi kulkee Alavieskan ohi, selvitä voisiko Björkbackassa tehdä pienen tutustumiskierroksen. Kuvat on otettu pilvisenä huhtikuun päivänä, mutta kesän auringossa paikka on varmasti vielä upeampi. 

 

_MG_8961_1000px

_MG_9023_1000px

_MG_8982_1000px

_MG_9129_1000px

_MG_9169_1000px

_MG_9215_1000px

_MG_9034_1000px

_MG_9062_1000px

_MG_9059_1000px

_MG_9199_1000px

PISTO-LA! yhdistää kuvataiteen ja kirjonnan

_MG_9708_1000px

Käsitöiden tekeminen porukassa on mahtavaa. Vielä parempaa on, jos erillisistä töistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Kuten taideteos. Kulttuuriklubi ALKUpisteen naiset ovat kevään ajan työstäneet kirjontatöitä, joista muodostuva yhteisötaideteos PISTO-KAS! on nähtävissä kesäkuussa Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidefestivaalilla. Kuvataiteilija ja yhteisötaiteen läänintaiteilija Suvi Aarnion ohjaama ryhmä käsittelee kirjonnan kautta hyvän ja pahan tiedon tematiikkaa.

Projekti sai alkunsa, kun kulttuuriklubilaiset kyselivät muun muassa upeista kuvataidetta ja kirjontaa yhdistävistä teoksistaan tunnetulta Aarniolta mahdollisuutta osallistua tämän kursseille tai työpajoihin. Aarnio ehdotti, että he voisivat yhdessä lähteä työstämään PISTO-LA! -pajoissa taideteosta kesän kaupunkitaidefestivaalille. Naiset, jotka eivät olleet vuosikausiin tai koskaan harrastaneet kirjontatöitä, ottivat haasteen vastaan. Aarnion rento lähestymistapa kirjontaan, se, että jokaisen piston ei tarvitse olla täydellinen ja että nurja puoli saattaakin osoittautua oikeaa kiinnostavammaksi, on tehnyt työskentelystä innostavaa.

”On ihanaa, ettei tavoitteena ole perinteisen kaavan mukaan tehty käsityö, jossa on etukäteen päätetty mitä tehdään ja miten. Mielessäni kaikuvat vanhat ohjeet ”Tee hyvin ja kunnolla”, mutta nyt olen voinut tehdä juuri niinkuin haluan,” kertoo Riitta Liede, yksi tekijöistä.

Samoilla linjoilla on Leena Lyysaari, joka on aiemmin tehnyt kirjontoja vain vaatteisiin. ”Tässä projektissa on ollut vapauttavaa, kun on voinut tehdä mitä vaan”.

Pöydille levitetyistä langoista, kankaista ja jo valmistuneista kirjonnoista näkee, että ryhmäläiset ovat todella ottaneet uuden tekniikan omakseen. Jokainen tekee työtään omaan tahtiinsa valitsemillaan pistoilla ja väreillä. Työt ovat yksilöllisiä ja taidokkaita. Vaikka tavoitteena on konkreettinen taideteos, ovat yhdessä tekeminen ja keskustelut yhtä tärkeä osa prosessia kuin kirjontapistot. Kun tunnelma on kohdallaan, työ etenee vaikka puhuttaisiin muustakin kuin käsitöistä.

”Täällä käy tehdessä koko ajan kauhea kälätys. Kuin olisi hyvätkin bileet menossa” sanoo Liede.

Paikalla kuvaustilanteessa olivat Riitta Liede, Ulla Halkola, Marjo Laasola, Leena Lyysaari, Arja Pasila ja Suvi Aarnio. Ryhmään kuuluvat myös Tuula Bergqvist, Eila Hannula, Leena Heino, Tarja Koffert ja Terhi Tammila.

_MG_9721l_1000px_MG_9744_1000px_MG_9676_1000px_MG_9731_1000px_MG_9705_1000px

_MG_9763_1000px

_MG_9766_1000px

Elisa Matikainen @ Galleria Joella

IMG_1827_1000px

Elisa Matilaisen näyttelyn Pako kauneuteen -erään tarinan kuvausta tunnelma on kuin erään keväisen maanantain. Puolipilvinen, mutta sen verran lämmin, että tekee mieli ostaa mansikkajäätelötötterö ja istahtaa puistonpenkille. Miellyttävä, kevyt ja tuttu. Harmaansävyjä, jotka jäävät mieleen pastellisina, vaikka vain muutamassa teoksessa on aavistus väriä.

Kauniin ja yksinkertaisen värimaailman (harmaa) lisäksi rauhallinen piirrosjälki ja hiilen huokoisuus tekevät teoksista ystävällisen oloisia, jopa kodikkaita. Vaikka piirrokset ovat viimeisteltyjä, niissä on luonnosmaista keveyttä. Valon käyttö, näyttelyn ripustus ja tieto Matilaisen taustasta keramiikan parissa vievät ajatukset teosten ulkopuolelle, kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen ja teosten tunnelman voisi kuvitella toimivan erinomaisesti myös esineissä. Tässä näyttelyssä tärkeää on kuitenkin ollut piirtäminen, kuten Matilainen näyttelytiedotteessa kertoo työskentelystään: ”Kynän hiljainen rahina peittoaa kaiken maailman metelin, ainakin hetkeksi”. Näyttelyssä katsojakin voi uppoutua maailmaan, jossa on valkoisen paperin ilmavuutta ja harmaassa myös vaaleanpunaisen sävyjä.

Elina Matilaisen näyttely Pako Kauneuteen -erään tarinan kuvausta Galleria Joellassa Turussa 4.5. 2015 asti. Lähellä on myös jäätelökioski ja penkkejä joen rannalla.

IMG_1843_1000px

IMG_1835_1000px

IMG_1828_1000px

IMG_1822_1000pxIMG_1848_1000px

Lasten tekemät

Lapset ne vasta osaa, nimittäin tehdä söpöjä, ihania ja hauskoja pieniä käsitöitä ja askarteluja. Usein yksinkertaisistakin materiaaleista syntyy ilahduttavia teoksia, joissa näkyy vilpitön kädenjälki. Pyysin kolmea eri-ikäistä lasta esittelemään jotain itse tehtyä ja sain nähdä linnun, hiiren ja nimikyltin.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Jussi, 11 v. Koulussa tehty lintu kasvimaalle. Materiaalit: puu, metalli, maalit.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Anna, 4 v. Kerhossa askarreltu hiiri. Materiaalit: muovailumassa, maali, piippurassi, puuhelmi, pyörivät silmät.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Esko, 6 v. Esikoulussa valmistettu kyltti oman nimen ensimmäisestä kirjaimesta. Materiaalit: puu, naulat, maali, villalanka.

Ikuiset eläimet

_MG_7851_1_1000pxViikonloppuna kävin katselemassa täytettyjä eläimiä. Kun valo heijastui lasisilmistä, tuntui kuin joku olisi tuijottanut.

_MG_7867_2_1000px_MG_7972_5_1000px_MG_7848_4_1000px

_MG_7885_6_1000px_MG_7853_6_1000px

_MG_7977_7_1000px

 

Rinnan työhuoneelta moi

Parit inspiroivat jutut, jotka bongasin Rinnan työhuoneelta. Lähes täydellinen esine, Sokevan siiliharja. Puolen seinän kokoinen kuvakollaasi. Vanhoista pitseistä yhdistämällä muodostuva mekko mallinuken päällä. Lankarullissa ohuen ohutta pitsikoneen lankaa.

kuva1_1100px_MG_6921 kuva2_1100px_MG_6946 kuva3_1100px_MG_6929 kuva4_1100px_MG_6911

Aina tarvitaan tekijätyyppejä

Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty H2Ö-festivaali kuuluu myös ensi kesän ohjelmaan. Mahtavaa! Festivaalilla on jo käynnissä vastuutalkoolaisten haku, joten fiilistelen täälläkin tulevaa kesää – viime kesän kuvilla. Miten paljon taitoja ja käsityötä festivaalialueen viimeistelyyn tarvitaankaan: on maalaamista, naulaamista, liimaamista, sahaamista, piirtämistä, sommittelua, ripustamista, saksimista, kiipeilyä… Kunnon tekemisen meininkiä!

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2…-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2…-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria HalkilahtiMaking of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti

Making of H2Ö-festival 2014, Turku, Finland Photo: Maria Halkilahti