Elisa Matilaisen näyttelyn Pako kauneuteen -erään tarinan kuvausta tunnelma on kuin erään keväisen maanantain. Puolipilvinen, mutta sen verran lämmin, että tekee mieli ostaa mansikkajäätelötötterö ja istahtaa puistonpenkille. Miellyttävä, kevyt ja tuttu. Harmaansävyjä, jotka jäävät mieleen pastellisina, vaikka vain muutamassa teoksessa on aavistus väriä.

Kauniin ja yksinkertaisen värimaailman (harmaa) lisäksi rauhallinen piirrosjälki ja hiilen huokoisuus tekevät teoksista ystävällisen oloisia, jopa kodikkaita. Vaikka piirrokset ovat viimeisteltyjä, niissä on luonnosmaista keveyttä. Valon käyttö, näyttelyn ripustus ja tieto Matilaisen taustasta keramiikan parissa vievät ajatukset teosten ulkopuolelle, kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen ja teosten tunnelman voisi kuvitella toimivan erinomaisesti myös esineissä. Tässä näyttelyssä tärkeää on kuitenkin ollut piirtäminen, kuten Matilainen näyttelytiedotteessa kertoo työskentelystään: ”Kynän hiljainen rahina peittoaa kaiken maailman metelin, ainakin hetkeksi”. Näyttelyssä katsojakin voi uppoutua maailmaan, jossa on valkoisen paperin ilmavuutta ja harmaassa myös vaaleanpunaisen sävyjä.

Elina Matilaisen näyttely Pako Kauneuteen -erään tarinan kuvausta Galleria Joellassa Turussa 4.5. 2015 asti. Lähellä on myös jäätelökioski ja penkkejä joen rannalla.