Väkersin pom-pomeja eli tupsuja ja kiinnitin ne tavalliseen neulepaitaan. Lopputuloksesta tuli aika kiva. Tupsut on kiinnitetty parilla langalla vaatetta vaurioittamatta, joten kun tupsuhullutus laantuu, voi paidan palauttaa normaaliksi. Maltillisesta valkoinen-harmaa-musta väriskaalasta tekisi mieli seuraavaksi siirtyä kreisiin sekovärimaailmaan, jossa jokainen tupsu olisi eri värinen ja sattumanvaraisessa kohdassa vaatetta. Jollei tupsun tekeminen ole alakoulusta tuttua, kurkkaa ohjeet Kässäkerhon puolelta.
Käsityö jättää jälkensä myös tekijään. Onneksi vaikutus haalistuu muutamassa päivässä. Vaikka olisi kuinka suojautunut, kädet ovat värien kanssa puuhailun jälkeen kuin pilkkutautisella.
Jussi Juurisen näyttely Galleria G:ssä imaisi minut sisäänsä kuin ihana putiikki: nenä kiinni ikkunaan ja ovi auki. Olin käynyt Viiskulman japanilaisessa kaupassa hypistelemässä minimalistisia esineitä ja lankakaupassa ostamassa karheanrouheaa villalankaa, joten gallerian kohdalla olin hyvin vastaanottavainen Juurisen pelkistetylle viivalle. Yksinkertaista, aitoa, käsityönä tehtyä.
Teokset muodostavat kokonaisuuden, jonka yleistunnelma on seesteinen ja ilmava. Suoran viivan katsominen on kuin meditaatiota, samalla kun katsoo ulospäin voi katsella sisäänpäin. Tilaa ja tulkintoja riittää. Suorien viivojen tuottaminen puulaattaan kaivertamalla ei ole sama kuin kynällä raapaisu ja tekemisen prosessia onkin mielenkiintoista tutkia yhden teoksen osana olevista puupiirroslaatoista. Näennäisen tavallisestakin viivasta tulee merkityksellinen, kun alkaa miettiä, miten se on syntynyt.
Jussi Juurisen ” Green House Effect ” Galleria G:ssä Helsingissä 16.11..2014 asti.
Kuka voisi vastustaa itse perunalla kuvioituja pellavaservettejä tai muita keittiötekstiilejä? Erinomainen tapa hyödyntää esimerkiksi vanha pellavapöytäliina, jossa on häiritseviä käytön jälkiä: leikkaa liinasta haluamasi kokoisia paloja ja kun käytät painovärinä peittovärejä (kuvassa peittovalkoista), haaleat rasva- ja viinitahrat katoavat näkymättömiin. Tarvemmat ohjeet Kässäkerhosta.
Kävin läpi kesän kuvia ja löysin nämä! Jaakko Heikinheimon (ark. yo) ja Tommy Degerthin (ark. yo) suunnittelema veistämöhallin sisustus H2Ö-festivaalilla oli jotain aivan mieletöntä. Vanhan veistämön kattoon asti ulottuvista ikkunoista tulvi upeaa, pehmeää valoa käytännössä koko päivän (kuinka ihanaa olisi työskennellä tuollaisessa rakennuksessa!) ja halliin festivaalin ajaksi rakennettu sisustus katosta roikkuvine keinuineen ja liukuvärjättyine baaritiskeineen toi esiin tilan parhaat puolet. Korkeus oli hyödynnetty oivaltavalla tavalla, kun pitkät kiinnitysköydet halkoivat tilaa ylhäältä alas ja päivän aikana muuttuva valo kulki kauniisti pitkän baaritiskin sinisävyistä pintaa pitkin. Rakennusvaiheessa tilan tuntu oli parhaimillaan eivätkä keinujen liikeratoja rajoittaneet pöydät tai väenpaljous. Lähes jokainen rakennustyöhön osallistunut vapaaehtoinen ja valmiiseen tilaan astunut festivaalivieras halusi istua keinuun -miksi istua tuoliin, jos voi keinua. Näin ajattelee myös aikuinen.
Kuvia rakennusvaiheesta alla, kuvia valmiista Veistämöstä käytössä löytyy festivaalin sivuilta.
Heijastavat rintanapit heijastinkankaasta toimivat yksittäin tai yhdistelminä. Laukkuun, takkiin, lahkeensuuhun. Muutama heijastinnappi itse koristeltuun pahvitaustaan ja joululahja on valmis. Tarkemmat valmistusohjeet Kässäkerhossa.
Ihanat, heijastelevat peilipallot sopivat myös syksyyn (vaikka kuvassa roikkuvatkin Ruissalossa heinäkuun helteillä). Styroxpallo, liimaa ja peilinpaloja, niistä syntyy joka kodin juhlatunnelma.
Viimeisimmät kommentit