Monthly Archives: huhtikuu 2015

Elisa Matikainen @ Galleria Joella

IMG_1827_1000px

Elisa Matilaisen näyttelyn Pako kauneuteen -erään tarinan kuvausta tunnelma on kuin erään keväisen maanantain. Puolipilvinen, mutta sen verran lämmin, että tekee mieli ostaa mansikkajäätelötötterö ja istahtaa puistonpenkille. Miellyttävä, kevyt ja tuttu. Harmaansävyjä, jotka jäävät mieleen pastellisina, vaikka vain muutamassa teoksessa on aavistus väriä.

Kauniin ja yksinkertaisen värimaailman (harmaa) lisäksi rauhallinen piirrosjälki ja hiilen huokoisuus tekevät teoksista ystävällisen oloisia, jopa kodikkaita. Vaikka piirrokset ovat viimeisteltyjä, niissä on luonnosmaista keveyttä. Valon käyttö, näyttelyn ripustus ja tieto Matilaisen taustasta keramiikan parissa vievät ajatukset teosten ulkopuolelle, kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen ja teosten tunnelman voisi kuvitella toimivan erinomaisesti myös esineissä. Tässä näyttelyssä tärkeää on kuitenkin ollut piirtäminen, kuten Matilainen näyttelytiedotteessa kertoo työskentelystään: ”Kynän hiljainen rahina peittoaa kaiken maailman metelin, ainakin hetkeksi”. Näyttelyssä katsojakin voi uppoutua maailmaan, jossa on valkoisen paperin ilmavuutta ja harmaassa myös vaaleanpunaisen sävyjä.

Elina Matilaisen näyttely Pako Kauneuteen -erään tarinan kuvausta Galleria Joellassa Turussa 4.5. 2015 asti. Lähellä on myös jäätelökioski ja penkkejä joen rannalla.

IMG_1843_1000px

IMG_1835_1000px

IMG_1828_1000px

IMG_1822_1000pxIMG_1848_1000px

Vallankumous alkaa omasta vaatekaapista

Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumousta eli tapahtumapäivää, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota globaalin vaatetuotannon ongelmiin. Massatuotetun valmisvaatteen alkuperän jäljittäminen on usein haastavaa, sillä tietoja vaatteen valmistusolosuhteista ei välttämättä löydy sen paremmin kaupasta kuin valmistajan nettisivuiltakaan. Vaatevallankumouksen tavoitteena on saada meidät kuluttajat kysymään, mistä valmisvaatteemme tulevat ja valmistajat ymmärtämään, että vaatteen  tuotantoprosessin läpinäkyvyys voi olla todellinen myyntivaltti.

Kuluneena keväänä olen yrittänyt välttää uusien vaatteiden ostamista ja tutkia tarkemmin oman vaatekaappini sisältöä. Itse tehdyt tai vanhasta muokatut vaatteet ovat muodostuneet koko ajan keskeisemmäksi osaksi pukeutumistani. Kun mietin vaatevalintojani, olen huomaamattani valinnut lähes joka päivä jotain itse tehtyä. Olen iloinen, että olen onnistunut valmistamaan vaatteita, joita oikeasti haluan käyttää (koska jokainen käsityöni ei todellakaan ole käyttökelpoinen). Ja joista tiedän, kun ne on valmistanut ja miten. Globaalin vaatetuotannon ongelmia ei tietenkään ratkaista sillä, että jokainen alkaa ommella itse vaatteensa. Mutta ompelukokemus saattaa lisätä ymmärrystä vaatteiden valmistusprosesseista, materiaalien laadusta ja yksityiskohtien toimivuudesta. Sitten voi käydä niinkuin minulle ja käsityötaitoisille ystävilleni: alkaa kiinnostua vain oikeasti hyvin tehdyistä, aikaa ja käyttöä kestävistä laadukkaista vaatteista. Rima saattaa nousta jopa niin korkealle, että tavalliset valmisvaatteet eivät tunnu enää oikein miltään. Uusien vaatteiden hankkiminen vähenee merkittävästi. Kirpputoreilta alkaa etsiä vain niitä laadukkaimpia klassikoita ja käsintehtyjä aarteita. Vaateliikkeissä ne laadukkaammat, täyllisesti istuvat ja aikaa kestävät uudet vaatteet ovatkin usein sen verran tavallisia kalliimpia, että ostoksia tulee harvemmin ja harkiten. Ja edullisemmistakin vaatteista alkaa valita vain niitä parhaita, jotka kestävät käytössä ja muodissa niin pitkään, että uusille ei varsinaisesti tule tarvetta. Vähemmän ja parempaa, johan sitä on tullut kuultua ja itsekin toisteltua. Kun sitten haluaa siirtyä pukeutumisessaan vielä seuraavalle tasolle, hyvä idea on teettää oman tyylin mukainen puku. Siitä on iloa vuosikausiksi, yhdestä asusta.

Vaatevallankumouksen hengessä en nyt himoitse uutta vaan kohennan vanhaa. Vaatetta, joka minulla jo on. Vaatetta, jonka tyylisiä hipelöin aina kun niitä on kaupoissa, mutta joita en osta, koska kaapistani löytyy jo samankaltainen. Olen tehnyt mekon muutamia vuosia sitten (joku ehkä muistaa sen Kässäkerho-blogista) ja se on ihanaa, hiukan joustavaa ohutta ja tiivistä pehmeäpintaista puuvillaa. Napit on päällystetty samalla kankaalla. Täydellistä henkarilla. Mutta käytössä vaate on ollut hankala, sillä se vaatii vyön: ilman vyölenkkejä koko vaate nousee ylöspäin käsiä nostaessa. Nyt vihdoinkin päätin, että korjaan vaatteen käyttövalmiiksi. Saan uuden käyttövaatteen. Alla pienet ohjeet klassisiin, huomaamattomiin vyölenkkeihin.

harmaa-mekko_1000px

Nämä vyölenkit ovat loistovalinta, kun vaatteen materiaalia ei ole enää saatavilla tai haluat lenkeistä sen verran huomaamattomat, että voit käyttää vaatetta myös ilman vyötä. Mittaa sopiva vyön paikka, aseta kohdalle valitsemasi vyö ja tee ompelulangalla lenkkiä vyön yli. Jätä muutama milli liikkumavaraa tai jos haluat pujottaa lenkistä myös vyön pään, tee lenkistä tarpeeksi pitkä. Päällystä lankalenkki keskimmäisen kuvan mukaisesti somimalla lankaa tiiviisti koko lankalenkin pituudelle. Päättele lanka nurjalle puolelle. Valmis lenkki on tiivis, huomaamaton ja toimiva. Sitä pientä ekstraa, joka nostaa vaatteen kaapin pohjalta hyllyn päällimmäiseksi.  harmaa-mekko_detskut_1000pxLisää Vaatevallankumouksesta, vielä ehtii osallistua:

https://www.facebook.com/vaatevallankumous ja http://fashionrevolution.org/country/finland/

 

 

Lasten tekemät

Lapset ne vasta osaa, nimittäin tehdä söpöjä, ihania ja hauskoja pieniä käsitöitä ja askarteluja. Usein yksinkertaisistakin materiaaleista syntyy ilahduttavia teoksia, joissa näkyy vilpitön kädenjälki. Pyysin kolmea eri-ikäistä lasta esittelemään jotain itse tehtyä ja sain nähdä linnun, hiiren ja nimikyltin.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Jussi, 11 v. Koulussa tehty lintu kasvimaalle. Materiaalit: puu, metalli, maalit.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Anna, 4 v. Kerhossa askarreltu hiiri. Materiaalit: muovailumassa, maali, piippurassi, puuhelmi, pyörivät silmät.
mmmadethis.com Children create things Photo: Maria Halkilahti inapril 2015
Esko, 6 v. Esikoulussa valmistettu kyltti oman nimen ensimmäisestä kirjaimesta. Materiaalit: puu, naulat, maali, villalanka.

Kokeile uutta: lautanauha

Jos Wikipediaa on uskominen, lautanauhaa on tehty jo muinaisessa Egyptissä 5000 vuotta sitten. Juuri tämä on monissa perinnekäsitöissä niin maagista: ajasta ja paikasta riippumatta ihminen on valinnut saman tekniikan, koska se on toimivaksi havaittu. Minä kudoin nauhaani tulisijan ääressä, kenties niin teki myös pohjoismainen rautakauden ihminen?

Tarkempia valmistusohjeita Kässäkerhon puolella.

Lautanauha mmmadethis.com Photo: Maria Halkilahti 2015

Ikuiset eläimet

_MG_7851_1_1000pxViikonloppuna kävin katselemassa täytettyjä eläimiä. Kun valo heijastui lasisilmistä, tuntui kuin joku olisi tuijottanut.

_MG_7867_2_1000px_MG_7972_5_1000px_MG_7848_4_1000px

_MG_7885_6_1000px_MG_7853_6_1000px

_MG_7977_7_1000px

 

Roiskeita silkillä

Tykkään kankaankuviointitekniikoista, joissa on mukana yllätystä. Kun suihkii spraypullosta nestemäistä väriä silkkikankaalle, on lopputulos varmasti joka kerta erilainen. Sopiva väriliuos syntyy sekoittamalla nestemäiseen pigmenttiin ruiskuemulsiota. Ja kuviointi sen mukaan, suihkuttaako pitkään samaan kohtaan vai liikuttaako pulloa kuvioidessa ja suihkuttaako läheltä tai kaukaa. Ensimmäisiksi harjoitustöiksi suosittelen huiveja ja muuta käärittävää, joista voi kääntää esille työn parhaat puolet.

kuva_mmmade_MV_1000px

Rinnan työhuoneelta moi

Parit inspiroivat jutut, jotka bongasin Rinnan työhuoneelta. Lähes täydellinen esine, Sokevan siiliharja. Puolen seinän kokoinen kuvakollaasi. Vanhoista pitseistä yhdistämällä muodostuva mekko mallinuken päällä. Lankarullissa ohuen ohutta pitsikoneen lankaa.

kuva1_1100px_MG_6921 kuva2_1100px_MG_6946 kuva3_1100px_MG_6929 kuva4_1100px_MG_6911