Tukevasta paperista valmistetut monikäyttöiset pussukat kiinnostavat taas. Katselin ystävän lattialle ryhmiteltyjä viherkasveja rullatuissa, tukevissa paperipusseissaan ja muistelin, että tavallisista ohuista pusseistakin voisi tehdä kestävämpiä jollain kyllästeellä tai vahalla. Tänään kävin Viiskulman Commonissa ja sielläkin bongasin paperista ommeltuja tuotteita, laukkuja ja hatun. Olisi kivaa kokeilla materiaalia omassa työskentelyssä — mutta saako sellaista ostaa jostain? Tai mistä löytyisivät parhaat ohjeet kestävän ja ommeltavan paperin valmistamiseen?
Parhaat ideat löytyvät usein totutun ja itsestäänselvän ulkopuolelta. Vierailu kohteeseen, joka edustaa omalle tyylille vieraita tai jopa vastakkaisia näkemyksiä, voi olla inspiroiva ja tunteita herättävä kokemus. Se pakottaa ajattelemaan. Kun tarjolla ei ole tulkintaa suuntaavia vihjeitä tai valmista kontekstia, on mielipide muodostettava itse. Mitä tämä on ja mikä on sen merkitys minulle.
Sisustuslehtien kodeissa näkyy keskenään hyvin samankaltaisia esineitä ja ratkaisuja. Kun kuvia katselee tarpeeksi, voi syntyä vaikutelma, että esitellyt valinnat ovat hyviä, arvostettavia, ajattomia ja massatuotettunakin persoonallisia. Ehkä jopa parempia kuin ne toiset, jotka on jätetty ulkopuolelle. Välillä on vaikea hahmottaa, pitääkö jostakin tyylistä tai esineestä siksi, että siihen on liitetty myönteisiä mielikuvia vai siksi, että se oikeasti herättää itsessä jotain tuntemuksia. Auktoriteettien hyväksymistä elementeistä on vaivatonta rakentaa itselleen varma ympäristö. Sellainen, joka välittää ennalta koodatun viestin ja jota on helppo kuvailla tutuilla termeillä. Tulkinnanvara on kapea ja virheiden mahdollisuus minimoitu.
On ihanan virkistävää tutustua koteihin, joista ei etukäteen tiedä mitään. Sitä vaan avaa oven, astuu sisään ja katsoo ympärilleen. On avoin sille, mitä näkee ja menee tunteella. Ei ryhdy ensimmäiseksi lokeroimaan tyyliä vaan aistii ensin kokonaisuutta. Viihdytäänkö täällä, onko tämä asukkaidensa näköinen, millainen on yleistunnelma. Erilaisten sisustusvalintojen näkeminen auttaa ymmärtämään, että on valtava määrä vaihtoehtoja, joita ei voi asettaa millekään asteikolle. Kun tyyli on oma ja valinnat tehty omien mieltymysten mukaan, se on aina kiinnostava.
Aiheen läheltä: Jos haluat altistaa itsesi pohtimaan, tykkäätkö jostakin vai et, vieraile Designmuseon Postmodernismi-näyttelyssä. Siellä on teoksia, joista en heti osannut muodostaa mielipidettä. Otin tilanteen haasteena (ja otin myös pari kuvaa Instaan).
Välillä kiinnostavimmat esineet löytyvät sieltä, missä ihmiset yrittävät niitä piilotella: mökeiltä ja varastoista. Parhaita ovat ne löydöt, joissa on pientä ristiriitaa, ideaa ja itse tehtyä. Kun pyyhkii pölyt pois ja asettaa oikeaan seuraan, erikoinenkin esine voi olla inspiroiva aarre.
Hamppuköydestä punotussa pannunalusessa on tunnelmaa. Rosoinen pinta ja käsityön jälki, parhaassa tapauksessa häivähdys ison purjelaivan köysien tuoksua. Sopii veneeseen ja kotikeittiöön, kestää kuumuutta ja käyttöä. Kurkkaa punontaohjeet Kässäkerhosta.
Linkeistä löydät valmistusohjeet muovisiin kosmetiikkapussukoihin, pötkötyynyyn, kuvioituun vohvelipyyhkeeseen, meditointityynyyn, säilytyspussiin, painettuihin pellavaservetteihin ja virkattuun koriin. Ohjeet julkaistu alun perin Kässäkerhossa.
Kaikki pikkuvaatteet yhteen pussiin! Paperimaisen rapsakasta materiaalista ommellussa säilytyspussissa on kaksi erillistä osiota, joihin voit jakaa vaikka pikkarit ja sukat. Tai herkät ja karheammat materiaalit. Tai jumppaan mennessä puhtaat ja likaiset vaatteet. Ainoa yksityiskohta on räikeän oranssi nyörinkiristin, joka on tehty heijastinnauhasta. Tarkemmat ohjeet löydät Kässäkerhosta.
Lokerikko omilla mitoilla. Sopii kaapinoveen, työpisteen yläpuolelle, eteisen seinään. Pikkutavara uppoaa lokeroihin, muttei karkaa liian kauas -maltilliseen 10 sentin syvyyteen ylettää suuremmin kurkottelematta. Erinomainen paikka säilyttää puhelinta, avaimia, muistikirjaa ja kyniä, kun vaihtaa laukusta toiseen. Ohjeet Kässäkerhossa.
Viimeisimmät kommentit