Parhaat ideat löytyvät usein totutun ja itsestäänselvän ulkopuolelta. Vierailu kohteeseen, joka edustaa omalle tyylille vieraita tai jopa vastakkaisia näkemyksiä, voi olla inspiroiva ja tunteita herättävä kokemus. Se pakottaa ajattelemaan. Kun tarjolla ei ole tulkintaa suuntaavia vihjeitä tai valmista kontekstia, on mielipide muodostettava itse. Mitä tämä on ja mikä on sen merkitys minulle.

Sisustuslehtien kodeissa näkyy keskenään hyvin samankaltaisia esineitä ja ratkaisuja. Kun kuvia katselee tarpeeksi, voi syntyä vaikutelma, että esitellyt valinnat ovat hyviä, arvostettavia, ajattomia ja massatuotettunakin persoonallisia. Ehkä jopa parempia kuin ne toiset, jotka on jätetty ulkopuolelle. Välillä on vaikea hahmottaa, pitääkö jostakin tyylistä tai esineestä siksi, että siihen on liitetty myönteisiä mielikuvia vai siksi, että se oikeasti herättää itsessä jotain tuntemuksia. Auktoriteettien hyväksymistä elementeistä on vaivatonta rakentaa itselleen varma ympäristö. Sellainen, joka välittää ennalta koodatun viestin ja jota on helppo kuvailla tutuilla termeillä. Tulkinnanvara on kapea ja virheiden mahdollisuus minimoitu.

On ihanan virkistävää tutustua koteihin, joista ei etukäteen tiedä mitään. Sitä vaan avaa oven, astuu sisään ja katsoo ympärilleen. On avoin sille, mitä näkee ja menee tunteella. Ei ryhdy ensimmäiseksi lokeroimaan tyyliä vaan aistii ensin kokonaisuutta. Viihdytäänkö täällä, onko tämä asukkaidensa näköinen, millainen on yleistunnelma. Erilaisten sisustusvalintojen näkeminen auttaa ymmärtämään, että on valtava määrä vaihtoehtoja, joita ei voi asettaa millekään asteikolle. Kun tyyli on oma ja valinnat tehty omien mieltymysten mukaan, se on aina kiinnostava.

Aiheen läheltä: Jos haluat altistaa itsesi pohtimaan, tykkäätkö jostakin vai et, vieraile Designmuseon Postmodernismi-näyttelyssä. Siellä on teoksia, joista en heti osannut muodostaa mielipidettä. Otin tilanteen haasteena (ja otin myös pari kuvaa Instaan).